Sfnet.keskustelu.laki (skl) on suomenkielinen uutisryhmä, jossa keskustellaan lakiin ja oikeudellisiin kysymyksiin liittyvistä asioista. Usein ryhmässä myös kysellään juridista neuvoa ja toisaalta jaellaan vastauksia. Tällä sivulla on joitain vihjeitä ryhmässä kysymiseen. Lisätietoa uutisryhmistä yleensä löytyy Jukka Korpelan nyysioppaasta, ja uutisryhmään voit tutustua helposti Googlen Groups -palvelun kautta.
Näiden vihjeiden lukeminen on sinulle todennäköisesti vaivan arvoista. Sinä olet se, joka tietoa tarvitsee, joten hyvään kysymykseen saatavat laadukkaat vastaukset auttavat juuri sinua. Esittelen seuraavassa 14 neuvoa hyvään kysymiseen, ja käsittelen kutakin hieman tarkemmin sen jälkeen. Ei ole sattumaa, että monet vihjeistä ovat lähinnä oikeudelliselle alueelle sovellettuja versioita yleisistä nyytiskysymisen ohjeista.
Seuraavassa esitellään kutakin neuvoa ja sen käytännön ulottuvuuksia hieman tarkemmin. Ennen niihin perehtymistä on ehkä hyvä lyhyesti kertoa, millainen paikka ryhmä on ja miksi tämä dokumentti on olemassa.
Skl on melko vaikea ympäristö. Ryhmään kirjoittelee hyvin sekalainen joukko porukkaa. Valtaosa kirjoittajista on muita kuin ammattijuristeja, vaikka ryhmässä on vilahdellut välillä hyvinkin kovatasoisia asiantuntijoita. Monet ovat tosin varsin kiinnostuneita oikeudellisista asioista - yleensä jollain erityisalueella, johon ovat harrastuksensa tai työnsä kautta perehtyneet. Toisaalta ryhmä on myös suurten intohimojen ja propagandajulistuksen paikka - erityisesti oikeuspoliittiset keskustelut (rangaistusten taso jne.) tuppaavat keräämään varsin kärkästä keskustelijaporukkaa, jolla ei aina ole kovinkaan vahvaa käsitystä muusta kuin siitä, miten asioiden heidän mielestään pitäisi olla.
Kaikesta epätasaisuudesta huolimatta totta kuitenkin on se, että ryhmässä on paljon asiantuntemusta. Ryhmässä on esimerkiksi useita yhdistys- ja yhtiöoikeutta tuntevia ihmisiä, ja yleensä oikeat vastaukset löytyvät myös rikos-, perhe- ja työoikeudellisiin asioihin, tekijänoikeutta ym. unohtamatta. Kaikilta oikeudenaloilta voi kysyä, mutta oikeiden vastausten todennäköisyys alenee, mitä kauemmas jokamiehen arkielämästä ajaudutaan.
Lakiryhmällä on vahva yhteys tavanomaisiin tietotekniikan keskustelupalstoihin sikäli, että monilla kirjoittajilla on Eric S. Raymondin kuvailema tieto-orientoitunut hakkeriasenne: elämä on ongelmanratkaisua varten. Samaten ryhmää leimaa vahva tekninen osaaminen ja siihen liittyvä terävyys, joka usein näkyy jopa ilkeytenä: huonosti käyttäytyvät saavat virtuaaliturpaansa. Toisaalta aivan perinteisimmistä teknisistä ryhmistä skl eroaa siten, että kysymyksiin ei ryhmäläisilläkään ole läheskään aina sataprosenttisen varmaa oikeaa vastausta. Pahimmillaan tämä näkyy kahden huonon itsetunnon välillä käytynä verbaalipainina.
Ympäristön räväkkyydestä huolimatta ryhmässä on varsin mahdollista käydä järkevää keskustelua ja saada järkeviä vastauksia. Paras vaihtoehto on lukea ryhmää pitkään ja saada tuntuma kustakin kirjoittajasta, mutta aina se ei ole helppoa tai mahdollista (ajan puolesta). Joka tapauksessa kannattaa panostaa omiin viesteihinsä, ainakin jos haluaa saada jotain tietoa. Paitsi että hyvin kirjoitettu kysymys kerää todennäköisemmin oikeita vastauksia, kysymykseen panostaminen vähentää huomattavasti vääriä vastauksia.
Tällä neuvolla alkaa lähes jokainen uutisryhmiä koskeva opas, mutta se lienee toiston arvoinen tässäkin. Kukaan ei saa penniäkään skl:ään kirjoittamisesta. Aiemmin mainittu "hakkeriasenne" saa monet miettimään itselleen irrelevantteja, mutta toisille tärkeitä ongelmia. Se prosessi joskus tuottaa hyviä vastauksia, mutta loppujen lopuksi ryhmä on keskustelua varten. Jos keskustelu sattuu auttamaan sinua tai vastaamaan kysymykseesi, voit olla tyytyväinen.
Lakiryhmässä on erityisesti hyvä muistaa se, että monet juridiset asiat ovat aidosti monimutkaisia. Ryhmässä käydyissä keskusteluissa aniharvoin esitetään kaikkea asiaan liittyvää tietoa tai materiaalia, joten ratkaisut ovat vähintään samassa suhteessa puutteellisia. Melko harvoin ryhmä pystyy vastaamaan mihinkään kysymykseen täydellisesti, mutta usein se piirtää melko hyvän tiekartan johonkin kysymykseen liittyvistä pääsäännöistä ja mahdollisista ongelmakohdista. Sekin on usein tärkeää apua, mutta lakiryhmä ei korvaa ammattijuristin perehtymistä asiaan. Muista siis ryhmän avun ilmaisuuden kääntöpuolet.
Jälleen erittäin tavanomainen neuvo. Ryhmän kirjoittajat ovat kuitenkin melko flegmaattisia vastaamaan kysymyksiin, joita on juuri äskettäin käsitelty - Googlen arkiston selaaminen siis kannattaa. Jos vastaus sattuu löytymään arkistosta, se on myös sinun kannaltasi parempi: sait sen heti, eikä tarvinnut odottaa ryhmäläisten pohdintoja.
Jos löydät arkistosta melko lähelle omaa tapaustasi viittaavan kysymyksen, joka ei kuitenkaan ihan ole samaa asiaa, kannattaa tämä tuoda esiin kysymystä esittäessäsi. Referoi yhdellä tekstikappaleella aiempi keskustelu, ja käytä sen jälkeen toinen tekstikappale sen kuvaamiseksi, miksi tämä tapaus on erilainen kuin edellinen (voisi sanoa, että näiltä osin kysymys kannattaa kirjoittaa samoin periaattein kuin KKO:n valituslupahakemuskin, mutta se ei ehkä auttaisi kovin montaa - vaan jos tarkemmat ohjeet kiinnostavat, kannattaa lukea Pertti Välimäen artikkeli aiheesta (PDF)). Mahdollisiin vanhoihin keskusteluketjuihin tai muihin resursseihin kannattaa linkittää.
Kannattaa myös käyttää Googlea tai muita hakukoneita yleisesti. Esimerkiksi tekijänoikeusasioita käsitellään melko kattavasti Jukka Korpelan tekijänoikeusaineistossa. Myös allekirjoittaneen juridisten kirjoitusten asiasanasto voi tarjota lisätietoja. Vaikka joutuisit vielä ryhmästä kysymäänkin, esitietojen hankkiminen auttaa.
Aihealueeseen kannattaa perehtyä ennen kysymyksen lähettämistä. Tämä liittyy ennen muuta siihen, että kysymyksen kirjoittaminen on paljon helpompaa, kun tunnet asioita edes vähän. Lakeja, ennakkopäätöksiä ja muuta materiaalia löytyy webistä; lisäohjeita tähän antaa Jukka Korpelan artikkeli Suomen lait Webissä. Hakukoneitakin kannattaa käyttää; hyviä hakusanoja ovat yleensä yksinkertaisten ilmaisujen perusmuodot. Hyviä tiedonlähteitä ovat usein myös viranomaisten webbisivut.
Jos löydät hyviä lähteitä, kannattaa niihin mahdollisuuksien mukaan viitata itse kysymystä kirjoittaessa. Lakiviittaukset ovat hyviä, koska ne selkeyttävät ja nopeuttavat vastaajankin tiedonhakua. Viittausten kirjoittamisesta kertovat artikkelini Miten säädös yksilöidään? ja Säädöksen osaset: näin laki rakentuu.
Muista kuitenkin olla varovainen lakilähteitä käyttäessäsi. Nykyvälinein ummikkokin löytää usein jotain asiaan soveltuvaa lainsäädäntöä, mutta juridista osaamista tarvitaan siihen, että löydetään kaikki asiaan soveltuvat säännökset ja osataan soveltaa niitä oikeassa järjestyksessä. Esimerkiksi yhden sopivalta kuulostavan pykälän löydettyäsi ei kannata sitoa koko kysymystä ko. pykälän tulkintaan; saattaahan ollakin, ettei ko. pykälä sovellu ollenkaan, ja koko kysymyksesi käsittelee siis väärää asiaa.
Tällä on erityistä merkitystä siksi, että ryhmän muutamilla hyvinkin tietäväisillä vakiojäsenillä on vahva käsitys siitä, ettei nimimerkin takaa kirjoitteleva henkilö voi kirjoitella asiaa. Sama pätee myös oman sähköpostiosoitteen ilmoittamiseen. Näiden "muodollisten kriteerien" katsomisessa ei välttämättä ole itse asian kannalta paljonkaan järkeä, mutta yhtä kaikki sääntö pätee: viestisi muodosta ärsyyntynyt tuskin viitsii paljon ajatusta sille uhrata.
Mikään mahti ei pakota sinua käyttämään oikeaa nimeäsi tai sähköpostiosoitettasi (monet välttävätkin sitä mm. roskapostin takia), mutta tee valinta tietoisesti: mitä epäselvempi henkilöllisyytesi on, sitä negatiivisemmin jotkut ihmiset sinuun suhtautuvat. Usein nimimerkitkin saavat kyllä vastauksia, jos kysymys on muuten hyvin tehty - se vain tulee kettuilun ryydittämänä.
Ehkä neuvolle voisi antaa yleisemmänkin ulottuvuuden: avoimuus ja rehellisyys lyö leiville ryhmässä. On myös niin, että jos asia on erityisen salainen ja joudut suojaamaan henkilöllisyytesi sen takia, ei ehkä kannata muutenkaan vatvoa sitä ikuisesti arkistoituvassa julkisessa foorumissa.
Koska ryhmässä käydään niin kovin monenlaista keskustelua, panosta järkevään otsikointiin. Se kiinnittää heti huomion, ja helpottaa myös ketjun löytymistä jälkikäteen arkistoista. Unohda avunhuutelut ja höpinät tyyliin "Lakiongelma". Käytä muutamia olennaisia avainsanoja, joilla kerrot sekä ongelman kontekstin (millaisesta tilanteesta on kyse) että itse ongelman (mihin tarvitset apua). Tavanomaisin virhe on jättää toinen näistä - yleensä se ongelma - kuvailematta. Hyviä esimerkkejä otsikosta voisivat olla vaikkapa seuraavat:
Joskus kysymykset käsittelevät niin geneerisesti jotain aihetta, että on vaikea kirjoittaa hyvää otsikointia em. säännön mukaan. Tällöin vika on yleensä liian laajassa kysymyksessä. Yritä supistaa kysymystä etsimällä esitietoja niin paljon, että voit rajata kysymyksen aluetta hieman. Tämän jälkeen kirjoita niin tiivis otsikko kuin järkevästi pystyt. Vältä turhia sanoja ja ilmaisuja kuten "kysymys" tai "neuvoja tarvitaan". Koita pitää otsikot myös tiiviinä.
Keskity ongelman jäsentämiseen. Melkoinen osuus ongelmista olisi ratkennut, jos kirjoittaja olisi miettinyt etukäteen asiansa - hän olisi itse varsin mahdollisesti tajunnut, mitä tietoa oikeastaan tarvitsee, ja löytänyt sen jostain muualta huomattavasti lakiryhmää nopeammin. Jäsentelyn ideana on, että kun kysymys esitetään, relevantit asiat nousevat ensimmäisenä pintaan, ja niihin pystytään vastaamaan nopeasti. On vaikea antaa yleispäteviä ohjeita juttujen monimutkaisuuden takia, mutta seuraavilla vihjeillä pääsee alkuun.
Jos kysymys ei koske konkreettista tilannetta, on faktojen esittäminen tietysti vaikeampaa. Tällaisessa hypoteettisessa kysymyksenasettelussa kannattaa tuoda esiin se, miksi haluat vastauksen tietää; se paitsi tyydyttää ryhmäläisten uteliaita mieliä, myös helpottaa vastauksen kirjoittamista. Mitä enemmän tietoa sinulla on tapauksesta, sitä enemmän pystyt kirjoittamaan - mutta liiat faktat peittävät helposti alleen olennaiset kysymykset. Jätä ilmeisen merkityksetön kokonaan pois.
Olennaisen ja epäolennaisen valikointi on juridisissa asioissa vaikeaa, joten kysymyksen jäsentämisessä onnistuminen yleensä vaatii todella sitä ajattelemista. Jotain voi jättää jatkokeskustelunkin varaan, mutta jollet pysty ensimmäisessä viestissä esittämään muuta kuin sekalaisen kasan asiaa koskevia tietoja ja jonkun hämärän kysymyksen tyyliin "Kuka tässä nyt oikein on oikeassa?", ei sitä jatkokeskusteluakaan synny.
Huomioi se, että monet asiat ovat aidosti tulkinnanvaraisia silloinkin, kun kaikki tieto on saatavilla ja täysin luotettavaa. Älä odota tai edes pyydä absoluuttisia vastauksia kysymyksiin, joissa on merkittäviltä osin kysymys hyvin vaikeista tulkintakysymyksistä: ammattijuristitkaan eivät yleensä uskalla luvata varmaa voittoa käräjillä. Jos asiassa esiintyy sellaisia ilmaisuja kuten "hyvä tapa" tai "vilpitön mieli", voit jo valmiiksi asennoitua siten, että parhaassakin tapauksessa saat todennäköisesti nipun oikeustapausviittauksia, jotka voivat olla - tai olla olematta - avuksi. Tämä kannattaa huomioida jo kysymystä kirjoittaessa.
Tätä sivuttiinkin jo äsken, mutta se ansaitsee toisen toiston. Juridiset ongelmat perustuvat lähes aina johonkin joukkoon tosielämän tosiasioita eli faktoja. Kysymystä esittäessäsi et välttämättä tiedä kaikkia faktoja, mutta tärkeintä on välittää ne tiedot, jotka sinulla on. Ja erityisen olennaista on se, että välität ne oikein. Heti ensimmäisellä kerralla eikä vasta sitten kun olet saanut jo pari purevaa vastausta, joissa todetaan kertomuksesi olevan epälooginen - tässä vaiheessa koko keskusteluketjun uskottavuus ja mielenkiinto on usein jo romahtanut.
Selitä faktat koherentissa aikajärjestyksessä tms. siten kuin jäsennykseesi sopii. Yritä ajatella asiaa ulkopuolisen kiireisen lukijan silmin: saisinko minä tästä jotain selvää, jos joku selittäisi minulle tällaista? Olet kysymässä nimenomaan oikeudellista apua; faktojen pitää tulla kysyjältä, ja niiden pitää olla täysin maallikonkin ymmärrettävissä.
Joka tapauksessa vielä toistan: tärkeintä on esittää faktat oikein. Tosiasioiden värittämisellä et voita mitään, koska yleensä jäät kiinni jo ryhmässä, ja vaikka saisitkin haluamasi itsellesi edullisen vastauksen, siitä ei ole sinulle mitään hyötyä.
Jälleen palataan olennaisen ja epäolennaisen erotteluun. Täysin asian ulkopuolisen faktan selostaminen vain lisää viestiin mittaa. Toisaalta jos et ole varma jonkin seikan merkityksestä, on parempi esittää se kuin olla esittämättä. Liian usein keskusteluketju repeää älyttömäksi sen takia, että joku olennainen yksityiskohta jätettiin kertomatta. Asia on kieltämättä vaikea, koska viestin mittaa ei pidä kasvattaa rajatta.
Hyvä kompromissi on se, että mainitse kaikki asiat, joiden merkityksettömyydestä et ole varma, ja kuvaile kaikki asiat, jotka mielestäsi liittyvät kysymykseen. Loput voi sitten sivuuttaa. Taustatarinat ym. ovat usein hauskoja ja auttavat asettumisessa kysyjän asemaan. Niitä kyllä voi kertoa, mutta kannattaa pitää ne sivuroolissa ja eriyttää tarinat selkeästi itse ongelman kuvailusta.
Muista, että useassa tapauksessa vastaus ei ole muotoa "mitä laki sanoo", vaan kysymys on lain soveltamisesta tiettyyn tilanteeseen. Siinä erittäin usein kysymys paitsi tosiseikoista, myös sopimuksista ja muista tekemistäsi asiakirjoista. Varaudu siis siihen, että joudut kysymystä kirjoittaessasi (ja mahdollisissa jatkovastauksissa) ruotimaan myös omia tekemisiäsi, ehkä jopa kriittisesti. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiötä koskevat kysymykset lähes poikkeuksetta päätyvät jossain vaiheessa viittaamaan yhtiöjärjestykseen, jolloin ilmeinen kysymys on: "No mitä teidän yhtiöjärjestyksenne asiasta sanoo?" Nämäkin ovat yksityiskohtia, jotka kannattaa tuoda esiin.
Ammattijuristi ei vaadi sinua käyttämään oikeaa terminologiaa. Hän laskuttaa tuntikorvausta ongelmasi kuuntelemisesta, joten käsite-erojen selkeyttäminen voi olla ihan miellyttävää. Nyytiskeskustelusta ei voi sanoa samaa, minkä vuoksi kannattaa asiasisällön vuoksi panostaa myös mahdollisimman oikeaan terminologiaan ja selkeään kielenkäyttöön.
Lakiryhmässäkään keneltäkään ei oleteta juridisen terminologian osaamista, mutta kysymys onkin juuri siitä, että pitää tunnistaa omat rajansa. Unohda professorien lehtihaastattelusta revitty akateeminen liturgia ja puhu suomea: selitä asiat kielellä, jolla ne itsekin ymmärtäisit. Juridisia termejä voi käyttää, mutta vain jos oikeasti tiedät mistä on kysymys. Latteuksien - varsinkin latinankielisten - kuten pacta sunt servandan käyttäminen on turhaa, kun suomenkielinen vastinekin on olemassa. Jos olet epävarma jonkun ilmaisun käytöstä, tuo epävarmuutesi reilusti esiin. Muuten kaivat kuoppaa itsellesi: jos kysymyksessäsi käytät del crederen tai ex tunc:n kaltaisia erikoisuuksia, vastaaja ehkä pitää sinua spesialistina, ja vastaa niin kuin spesialistille vastataan. Snobbailu ei siis lyö leiville: vaikka tietäisitkin jonkin asian erityisen hyvin, ei kannata yrittää kiinnittää tähän tietämykseesi erityistä huomiota, jos haluat ymmärrettävän vastauksen.
Myös suomalaisten ilmausten kanssa kannattaa olla tarkkana. Tavallisimmat mokat (pidätys vs. kiinniotto jne.) yleensä huomataan helposti, mutta esimerkiksi työnantajan tulkintaetuoikeudesta puhuminen väärässä yhteydessä voi johtaa vastaajia vakavasti harhaan. Varsinkin faktoja selittäessä kannattaa panostaa oikeisiin ilmaisuihin, koska hutilointi johtaa paitsi päänaukomiseen, myös itse asian hautautumiseen. Viranomaisasiakirjoihin ym. viitatessa kannattaa siteerata sanatarkasti, tai ainakin erittäin huolella asiatarkasti.
Epäselviä käsitteitä kannattaa muutenkin pyrkiä avaamaan. Tästä on hyötyä siksikin, että ryhmää voi seurata joku aiheen maallikkona erinomaisesti tunteva (työsuhdeasioissa esim. pitkäaikainen luottamusmies), joka ei vain tunne käyttämiäsi juridisia ilmaisuja. Hyviä vihjeitä hänkin voisi silti jakaa, jos vain uskaltaisi vastata. Lisäksi kysymyksestäsi on enemmän hyötyä muille tiedontarvitsijoille, jos käytät terminologiaa joka on suhteellisen vaivatta yleistiedoin ymmärrettävissä.
Paljon informaatiota pitäisi välittää, ja toisaalta mielellään varsin lyhyessä tilassa. Tosiasia on, ettei yhden kappaleen mittaisia juridisia kysymyksiä ole juuri muualla kuin tenteissä. Oikean elämän tilannetta selittäessä sivu loppuu äkkiä kesken. Maksimipituutta kysymyksille on turha asettaa, koska kaikki riippuu esitystavasta. Tärkeintä on aloittaa tiivistelmällä, ja edetä sen jälkeen rivakasti hyvin jäsenneltyyn tosiasioiden kuvaukseen.
Ei kannata leikata ja liimata kysymyksen jatkeeksi kaikenlaista tekstiä. Kuten verkossa sanotaan, "Volume is not precision" - määrä ei ole täsmällisyyttä. Kuten jo aiemmin todettu, mainitse ne asiat, joita et tiedä merkityksettömäksi, ja selosta muut. Esimerkiksi sopimuksia ei yleensä kannata sisällyttää kokonaan ainakaan ensimmäiseen viestiin, koska kaikki kohdat harvoin ovat olennaisia. Lakipykälien sisältöä kannattaa laittaa mukaan lähinnä silloin, kun kyse on tietyn selkeästi osoitettavissa olevan kohdan tulkinnasta. Tällöin pykälän liittäminen viestiin säästää muilta vaivaa, mutta muista mainita selkeästi, mistä pykälästä on kyse.
Tavoitteesi on saada asiasta kiinnostuneet lukijat perehtymään tapaukseesi kokonaan. Huomioi tämä kirjoittaessasi. Viestin lopullisella pituudella on kyllä sen verran väliä, että 10 kilotavun nyytisartikkeli on usein luotaantyöntävän oloinen. Pistä mahdollisuuksien mukaan asiakirjat kotisivuillesi tms. ja viittaa niihin. Älä laita lakiryhmän viesteihin liitetiedostoja.
Kun itse kysymyksen kirjoittamiseen liittyvät neuvot on nyt käsitelty, tässä vielä esimerkki kuvitteellisesta hyvästä kysymyksestä, aiheena "Virhevastuu automyyjän konkurssissa".
Heippa lakiryhmäläiset, Ostin uuden henkilöauton vuonna 2001. Biili on toiminut ongelmitta tähän asti, mutta pari viikkoa sitten jakohihna katkesi ja moottori vaurioitui pahasti. Korjautin vian paikallisessa moottorikorjaamossa. Myyjäliike ajautui konkurssiin vähän ostoni jälkeen, joten en voi nyt hakea korjauskustannuksia heiltä. Miten tässä asiassa pitäisi menetellä? Olen lueskellut Finlexistä kuluttajansuojalakia, ja ymmärtänyt, että minulla on ilmeisesti oikeus periä virheen kuluja myös auton maahantuojalta. Epäselväksi jäi, vaikuttaako asiaan se, että maahantuojakonsernin suomalainen tytärliike on lopettanut toimintansa, vaikka Euroopassa yhtiö vielä toimiikin. Auto on ostettu luottorahoituksella, ja maksueriä on vielä parin vuoden verran maksamatta. Onko minulla oikeus vähentää korjauksesta ja aiheutuneesta haitasta syntyvät kustannukset rahoituseristäni? Aloin sitten vasta jälkikäteen miettimään, oliko virhe korjauttaa auto lähimmässä korjaamossa vian ilmettyä. Sillä hetkellä oli kuitenkin kova kiire, ja myyjäliikkeen ja maahantuojan "katoamisten" takia en oikein osannut menetellä muutenkaan. Vaikuttaako tämä haitallisesti oikeuksiini?
Pisteet seuraavista asioista:
Kun miettii em. kysymysten vastauksia, tulee kyllä mieleen joitain lisäkysymyksiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kysymys itsessään olisi hyvä suoritus. Jos kysyjä olisi tiennyt kaikki relevantit yksityiskohdat, tuskin hän apua kaipaisikaan. Ylläolevassa on kuitenkin selvästi panostettu oikean kysymyksen muotoiluun, mikä näkyy todennäköisesti hyvinä vastauksina.
Vastauksissa on yleensä asiaa, mutta pahimmillaan myös asiattomuuksia. Ensimmäiseen vastaukseen ei kannata luottaa, ellei se näytä erityisen asiantuntevalta. Nyytiskirjoittelun eräs erityispiirre on se, että hyväänkään kysymykseen ei aina rynnätä vastaamaan sankoin joukoin, mutta huonosti esitetty argumentti korjataan riemumielin - saahan siinä ojentaa toista ihmistä. Usein siis parhaat vastaukset tulevatkin ensimmäisen väärän vastauksen korjauksina.
Muista neuvo 1: skl ei ole helpdesk. Osa saamistasi vastauksista harhautuu puhumaan ihan jostain muusta. Poliisin toiminta on tyyppiesimerkki aiheesta, josta jotkut vakiokirjoittajat saavat vettä myllyynsä ja ryhtyvät vatvomaan sitä, kuinka poliisit yleisesti käyttävät asemaansa väärin. Tarinastasi voi syntyä asiakeskustelua tai sitten värikästä vääntöä oikeuspoliittisista kysymyksistä - tätä on vaikea ennustaa. Etsi vastauksista ne, jotka on kirjoitettu muuten kuin provosointitarkoituksessa.
Kriittisyys ei tarkoita sitä, että vastaajia pitäisi ryhtyä haukkumaan. Kriittisyys tarkoittaa sitä, että sinun ei kannata omassa asiassasi noudattaa neuvoja, ennen kuin olet riittävän vakuuttunut niiden oikeellisuudesta. On mahdollista että olet "oikeammassa" kuin ryhmäläiset, mutta toisaalta: et kysyisi jos tietäisit. On myös ihan mahdollista, että oikeakaan vastaus ei vain miellytä sinua. Sanomattakin on selvää, ettei se tee vastauksesta väärää.
Saamiisi vastauksiin on varsin todennäköisesti tarvetta vastata. Pelkkien kiitosten lähettämiseen yleensä nyytisissä suhtaudutaan aika negatiivisesti, mutta lisätietoja ym. täytyy aina silloin tällöin jaella. Joskus haluat myös muuten vain kommentoida ja osallistua keskusteluun. Anna mennä, mutta pysy asiassa: jos joku on antanut sinulle asiasisältöisesti oikean vastauksen, hän on ansainnut asiallisen vastauksen.
Jos haluat kritisoida oikeusjärjestelmää yleisesti (yleensä saatuasi oikean mutta epämiellyttävän vastauksen), tee se tyylillä. Älä kirjoita tavalla, joka loukkaa asiallisesti vastanneita, äläkä sorru poskettomaan yhteiskunnan rakenteiden mollaamiseen. Kritisoi tyylillä ja harkiten. Muista, että lähes kaikki instanssit ovat jo saaneet kuulla kunniansa skl:ssä; tällaisesta epämiellyttävästä vastauksesta versova purkaus vain harvoin synnyttää mitään kovin uutta, hehkeää keskustelua.
Jos olet mokannut, myönnä se suoraan. Moka voi tapahtua joko oikeassa elämässä - siis esimerkiksi niin, että olet tehnyt jotain tyhmää - tai sitten siinä alkuperäistä kysymystä kirjoittaessasi, jolloin kyse on yleensä lähinnä olennaisten yksityiskohtien mainitsematta jättämisestä tai tiedon vääristelystä. Kumpi tahansa, myönnä - viimeistään siinä vaiheessa, kun joku asiasta kysyy.
Aina välillä näkee tapauksia, jossa joku intoutuu puolustamaan kantaansa, kun ei viitsi tunnustaa olevansa väärässä. Jollei keskustelu mene älyttömäksi liekitykseksi, se yleensä päättyy siihen, että ryhmän pinkeimmät verbalistit laulavat nousukkaan suohon. Kumpi tahansa vaihtoehto on todella huono siltä kannalta, että sen jälkeen kukaan ei miellä kyseistä viestiketjua kovin arvokkaaksi, joten itse kysymys hautautui samalla.
Kuten edellä: jos haluat kritisoida yhteiskuntaa, tee se tyylillä äläkä sotke sitä asioihin. On mahdollista esittää asioita myös muodossa "Vaikka minä olinkin tässä tapauksessa se suurin syntipukki, niin asioita voisi parantaa jatkossa myös näin..." Paitsi että syntyvä keskustelu on parhaimmillaan hyvinkin hedelmällistä, et menetä kasvojasi ryhmässä, mikä parantaa olennaisesti mahdollisuuksiasi saada hyviä vastauksia jatkossa.
Lopuksi on vielä aiheellista korostaa sitä, että usein kysymyksiin on mukava vastata siksi, että siitä oppii samalla itse uusia asioita. Jos tapaus jää auki esim. siten, että olet saanut ryhmästä ohjeita johonkin asiaan, on usein kohteliasta ja ryhmäläistenkin kannalta mukavaa, että myöhemmin palaat asiaan kertomalla, mitä asiassa kävi (ellei se nyt ole ilmeisen selvää). Erityisesti jos kyse on tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisusta, ryhmäläiset ovat yleensä uteliaita kuulemaan lopputuloksen.
Ryhmän informointi kannattaa ihan siksi, että kun ryhmäläiset ovat saaneet sinulta kiinnostavaa tietoa, hekin ehkä haluavat taas seuraavalla kerralla antaa jotain takaisin. Asiallisesti kirjoittavilla, toisten tarpeet huomioivilla kirjoittajilla on aina ollut lakiryhmässä paras karma: he saavat parhaat vastaukset nopeiten.
Jouni Heikniemi
9.5.2004
Tämä dokumentti kuuluu sivujeni osioon
Kirjalliset tuotokset / Oikeudellista asiaa.